Forngården

Tunalundintie 85, Snappertuna.

AVOINNA: 10.6.2018 alkaen. TI-SU 11-16. Tervetuloa!

Hinnasto: Aikuiset 2 € / Lapset (alle 18v.) 0 € HUOM! Meillä käy myös Museokortti. 

 Huvudbyggnad Halsto

Forngårdenin talomuseo

Forngårdenin ulkoilmamuseo sijaitsee Snappertunan kirkonkylässä. Museo, joka avattiin vuonna 1958, kertoo saaristolaistilan elämästä 1800-luvun puolessavälin.Forngårdenin museo koostuu päärakennuksesta, kahdesta aitasta, nuottavajasta, käymälästä, ladosta ja sepän pajasta. Kaikki rakennukset on siirretty museoalueelle muualta.

Päärakennus Halstön saarelta

Päärakennuksen vanhin osa on 1700-luvulta ja edustaa niin sanottua paritupaa. Talo on alunperin toiminut Halstön tilan päärakennuksena Snappertunan saaristossa. Sieltä rakennus siirrettiin vuonna 1952 nykyiselle paikalle. Muutto tapahtui aurinkoisena maaliskuun päivänä jäiden yli, apuna oli 32 hevosta rekineen. Hirsirakennus voidaan purkaa osiin, siirtää ja koota uudelleen.

Kun astut sisään eteiseen vasemmalla sijaitsee tupa, perheen yhteinen asuinhuone, johon elämä keskittyi. Tupa oli sekä keittiö että oleskelu-, työ- ja makuutila. Tuvan isoon uuniin mahtuu paistumaan kerralla monta leipää. Tuvan takana sijaitsee pieni tupakamari talon päädyssä. Eteisestä oikealle sijaitsee suuri sali, jota käytettiin vain pyhäpäivinä ja juhlien aikaan. Ja suoraan edessäsi on eteiskamari eli porstuakamari, joka sijaitsee keskellä taloa.Sisätiloissa on savella rapatut seinät ja lattialankut, joiden leveys tekee vaikutuksen kävijään. Katossa näkyvät pitkät hirret kannattelevat kattoa.

 

Huvudbyggnad Halsto

 

Luhtiaitta Bredslättistä

Kaksikerroksista aittaa, jonka yläkerrassa on huone ja ulostyöntyvä parvi, sanotaan luhtiaitaksi. Luhtiaitta oli ensimmäinen rakennus, joka siirrettiin museoalueelle vuonna 1949. Luhtiaitassa säilytettiin muun muassa lihaa ja viljaa. Kesäisin tilan nuoriso sekä rengit ja piiat yöpyivät luhtiaitassa.

Ruoka-aitta Halstön saarelta

Asuinrakennuksen lähellä kalliolla on pieni hirsiaitta, jossa säilytettiin ruokaa. Rakennuksessa on korkea sokkeli, joka estää hiirien ja muiden eläimien pääsyn siellä säilytettäviin elintarvikkeisiin.

 

 huussi

 

Käymälä Västervikistä

Päärakennuksen kulman takana sijaitsee käymälä, huusi, pikkula, hyysikkä, hyyskä - rakkaalla lapsella on monta nimeä.  Käymälä on rakennettu kokonaan hirsistä, jopa istuinpenkki, jossa pyöreät reiät ovat. Maaseudulla käymälät yleistyivät vasta 1800-luvun lopulla. Sitä ennen käytössä oli lantakasa. Talvella saattoi käydä navetassa tai käyttää ämpäriä, jonka pohjalla oli hieman olkia tai sammalta. Käymälät olivat käytössä myös kaupungeissa pitkälle 1900-luvun puolelle.Forngårdenilla on myös toinen, uudempi ulkohuusi, jota myös yleisö voi käyttää. Sen rakensivat Novian rakennuslinjan oppilaat, ja se vihittiin juhlallisesti käyttöön Talomuseon toimintapäivässä vuonna 2011.

Papin lato Prästholmenilta

Karjaan rovastin lato on sijainnut alunperin Snappertunan Prästholmenilla. Museopihassa se on pystytetty päärakennuksen taakse. Aikanaan ladossa säilytettiin heinää, jota syötettiin rovastin hevosille, kun hän liikkui Snappertunan alueella saarnamatkoilla.

Nuottavaja Rådsbölestä

Nuottavaja sijaitsee lähellä rantaa ja edustaa rakennustyyppiä, joita ei enää juuri ole jäljellä. Se on harvaseinäinen hirsirakennus, jossa säilytettiin kalastusvälineitä ja nuotat ripustettiin vajaan kuivumaaan. Talomuseossa vaja on saanut toimia ruuhen suojakatoksena.  

IMG 0294

Aitta Repubackasta

Aitta, joka alunperin on Repubackasta, on Forngårdenissa sijoitettu pihaa rajaavan kivimuurin läheisyyteen. Aittaan sisustettiin vuonna 1957 pieni retkeilymaja, jota lehdistössä kuvailtiin “Suomen suloisimpana retkeilymajana”. Vuodepaikkoja oli myös aitoissa.Retkeilymajan tarkoitus oli houkutella turisteja juuri avattuun museoon. Idean retkeilymajatoiminnan harjoittamisesta museon perustaja Einar Öhman, oli saanut lomamatkallaan Ruotsin Taalainmaalla.

Sepän paja Bladkärristä 

Paja rakennettiin vuonna 1903 ja oli käytössä Bladkärrissä vielä 1970-luvulla.Sepän paja rakennettiin kauas muista rakennuksista palovaaran takia ja samasta syystä pajassa on maalattia. Pajan piti olla sisältä pimeä, jotta seppä näkisi kuumennetun raudan eri värisävyt. Kyläpajassa yleisimpiä tehtäviä olivat hevosten kengitys, pyörän akseleiden taonta ja maatalousvälineiden valmistus tai korjaaminen.

 Lemmenpolku

Kun Forngårdenin talomuseolle 1950-luvun lopulla perustettiin retkeilymaja,  samanaikaisesti avattiin ns. Lemmenpolku, joka kulki metsän läpi Raaseporin linnalle. Sen tarkoitus oli lyhentää matkaa lähimmälle ruokailupaikalle eli Linnanvuodin tuvalle. Yksi ehdoista viralliselle retkeilymajalle oli, että ruokaa on tarjolla kohtuullisen välimatkan päässä.

IMG 0302

 

EKTA logo färg vit RGB

Get Involved